Iyi akşamlar!
Jihuu! Mä vaan fiilistelen sitä, et oon kaikki kolme viikkoo tässä samassa huoneessa ja täällä vaan porukka tulee ja menee ja vaihtuu ja saan tutustuu ihmisiin ympäri maailmaa! Eilen tänne tuli tyttö Etelä-Koreasta, sekin on melko hiljanen, mutta Jeaninen lähdettyä tänne tuli Singaporesta sellanen pieni opiskelijaporukka, ja yks niistä asuu tässä samassa huoneessa ja sain jo itteni solutettua niiden seuraan ainakin täks illaks :D KOSKA, tämä päivä veti mut takasin siihen todellisuuteen missä, kaikella rakkaudella turkkilaiset miehet, suurin osa miehistä ei muuta tee kun jahtaa yksinäisiä turistityttöjä. Ja se kun niille ei merkkaa mitään se, että sanot ettei sua kiinnosta, vaan ne jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, kunnes oot tarpeeks kyllästyny antaa niille mahdollisuuden.
JA TÄNÄÄN se tapahtu mulle. Hyvä kuitenkin, että näin alkulomasta, niin tajusin heti sen, että ei - et voi olla tippaakaan mukava, jos yhtään epäilyttää (ja todella harvoin ei epäilytä). Lähdin aamupäivällä tekee pientä tutustumiskierrosta around the block, että osaan vähän liikkuu ja nään missä kaikki ns. päänähtävyydet on (plus ettii rahanvaihtopaikkaa) ja pääsinkin tosi nopeesti Sultanahmetin sellaselle puistoalueelle, missä sijaitsee lähekkäin kaikki Hagia Sophia, Blue Mosque, Topkapi yms. ja siel on niin paljon turisteja, että saakin olla suht rauhassa kun vaan yrittää muka liikkua niiden ihmisvirtojen mukana, mutta heti kun vähän rentouduin ja pysähdyin ottaa kuvii niin sieltähän tuli sitten joku supliikki mies juttelemaan, ja ensin se vaikutti ihan asialliselta, koska kyseli lähinnä vaan, että oonko käyny jo jossain museoissa ja joo siellä kannattaa käydä. Siinä vaiheessa olin sitäpaitsi vielä ihan sitä mieltä, että kyllä täällä saattaa ihan aidosti vaan mukaviakin miehiä olla, mutta joopajoo. Hetken päästä se rupes vaatimaan, et sais tarjota mulle juotavaa sillä verukkeella, että "We can discuss about Istanbul :))::):)):)" etc. Siinä vaiheessa olin jo, että joo en nyt kyllä lähde, mutta en VIELÄKÄÄN (oh god don't ask why) halunnut uskoo et se on samanlainen ah-turistityttö-yksin-now-is-my-chance-mies, ja kävin sitten sen kanssa juomassa turkkilaiset kahvit. Koko ton ajan tarkkailin kokoajan onko sillä joku crew jossain piilossa, et tilaisuuden tullen ne tekee mulle jotain :D mutta ei onneks ollu, ja edelleenki se oli todella asiallinen ja mukava (noh, niinhän ne sen luottamuksen hankkii...), vaan sitten ku alko se lirkuttelu:
"You're so beautiful."
"WHAT, you don't have a boyfriend? That's a miracle!"
"Can you hear my heartbeat?"
"Oh you're eyes, your hair, so beautiful."
"Maybe I can take you to dinner tonight?"
and so on.............. Että kaikille pojille Suomeen vaan tiedoks, I'm quite a catch ;));) Joopajoo, onneks pääsin tossa vaiheessa liukenemaan sen seurasta suht. nopee, ja vielä melko ystävällisesti ilmaistuilla asioilla. NYT minä, Laura Lintinen, lupaan, että toi ei tuu ikinä toistumaan. Promise.
Respan Orhan anto mulle haasteen opetella viis turkkilaista sanaa päivittäin, et opin puhuu. Täytyy opetella! Kysyin siltä ällötysmieheltäkin jotain sanaa ja arvatkaa vaan mitä se opetti:
aşkım = my love
seni çok seviyorum = I love you so much
YMS.
........................ yhh srsly? Oikeesti, nytkun ajattelen, niin ei ehkä oo mitään oksettavampaa ku toi :D
Mutta muuten oli kyllä mukava kierros se.
Eilen kun juttelin ton australialaisen Christianin kanssa, se kehu tän paikan aamupalaa tosi yllättävän hyväks ja voin kertOO, että oikeassa oli! Tuoretta leipää, juustoja, oliiveja, kinkkuu, turkkilaista jogurttii (joka muuten obviously pesee ne suomen turkkijogurtit mennen tullen), hedelmii, mysliä, kananmunia, vihanneksia, kahvii, teetä yn-nä-muu-ta-sel-lais-ta. Kaikkien herkkujen päälle, aamupala on sellases huonees, mistä pääsee kattoterassille, josta on merinäköala, nice! Unohin ottaa tänä aamuna kameran mukaan, mut ehkä huomenna saan otettuu parit kuvat siitä tännekkin.
Other than that, lähden varmaan noiden Singaporelaisten kanssa kohta syömään, FUN FUN FUN, as they say.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti