"That's amazing!"
"So cool!!"
"Wow"
"That's insane!"
Natiivienkkujen kanssa puhumisessa on hauskinta se, että pitää reagoida kaikkeen mitä ne sanoo, mutta suurin osa noista ilmasuista tuli kuitenkin esille Topkapın palatsissa, jossa käytiin tänään Kristenin kanssa. Higly recommended! Meillä oli ajatuksena lähteä aamulla Grand Bazarille, mutta kun päästiin sinne, tajuttiin että on sunnuntai ja se on kiinni. Toisena vaihtoehtona oli vierailla Topkapı Sarayıssa, joka ei ollut kyllä yhtään huono vaihtoehto. Topkapı on huuuuge (pahoittelut heti etukäteen, koska oon puhunu niin paljon enkkua viimepäivinä, että ainoot adjektiivit ja kuvailusanat mitä mulle tulee mieleen on englanniks...) palatsi, joka toimi Osmanien valtakunnan hallintopaikkana ja siellä asu sulttaani haareminsa kanssa yms. Se ei kuitenkaan oo vaan yks palatsi vaan sellanen iso muurien sisänen palatsialue, missä on neljä sisäpihaa, eri rakennuksia, kirjasto, haaremirakennus, huviloita and so on. Ekalle sisäpihalle pääsee ilmasiks, mutta sit sisälle makso 20YTL eliiiiiii about 8,60€ ja sillä pääs kattomaan kaikki ne rakennukset ja pihat, paitsi haaremiin makso viel ekstra 15YTL (6,45€) mutta oli todellakin sen arvosta.
Kaikki rakennukset oli todella massiivisia ja UHKEAN olosia, tosi vaikuttavia. Jos arkkitehtuuri ja historia kiinnostaa, niin suosittelen hehhehee. Vaikka toisaalta, suurin osa rakennuksista näytti melko samanlaisilta sisältä, koska sisustus oli niin samantyyppistä, mutta älyttömän upeeta ja kaunista. Seinät oli arabialaiseen tyyliin kaakeloitu erilaisilla kuviokaakeleilla (sanoinki Kristenille, et eikö olis hienoo jos oma suihku olis tän näkönen haha) ja lattioilla oli upeita mattoja, ja se haaremi..... oh maaaan! Todella vaikea selittää, toivottavasti kuvat kertoo jotain. Lisäks siellä oli "aarrekammio" missä oli paljon Sulttaanin alkuperäsiä astioita, koruja, jalokiviä ja muita arvoesineitä. "That's crazy."
♥Kun käveltiin takas hostellille, oon aika varma et kuulin jossain vaiheessa meidän takaa sanan "pussy" ja ainiin! Eilen sen jäätävän mies-episodin jälkeen, joku äijä kysy multa perus ohimennen: "You want sex?" ja jatko kävelemistä kauemmas musta. Että sellasta =)♥
Eilen illalla kummallisten sattumien jälkeen päädyin australialaisen pojan ja kanadalaisen tytön kanssa syömään _the real katukebabia, joka oli melko herkkua verrattuna Suomen kastikkeessa hölvättyihin versioihin. EN OIKEASTI HALUA KUULOSTAA ELITISTISELTÄ, mutta lets face it; ruoka on (lähes) aina parempaa sen alkuperämaassa. Tai ainakin sen alkuperämaan lähimaastossa. Syötiin sellasessa kadunkulmassa, missä oli mies pienen kebab-kojun kanssa, ja se oli väsänny siihen taakse pari pientä tuolia ja pienen muovisen pöydät, how cool is that! Mahan sai täyteen viidellä liiralla, joka on säälittävät 2,15€. Itseasiassa vaikkei uskois, se kebab vois olla täydellistä (noh niin no...) treffiruokaa, koska se ei sotkenu sitten yhtään!
Lopulta päädyin tilanteeseen jossa juttelin Jumalasta ja Bahá'í-uskosta Washingtonilaisen Nathanin kanssa. Samaan aikaan kun se oli todella, todella outoa, se oli äärimmäisen mielenkiintosta, koska en oo ikinä ennen kuullukkaan tosta, ja musta on mielenkiintosta kuulla eri näkemyksiä Jumalasta ja uskosta. Itseasiassa tänään iltapäivällä käytiin pienellä tutkimusmatkalla sen kanssa Bosporinsalmen rannalla sijaitsevalla puistoalueella, mikä on oikeestaan vaan paikallisten suosima vapaa-ajanviettopaikka. Se oli ihanaa koska a) ei turisteja ja b) siinä näki sitä aitoa Turkkia, mitä niin paljon haluaisin nähä. Oli ihan uskomatonta nähdä, kun kokonaiset perheet kokoontu viettämään sinne sunnuntaipäivällishetkeä, kyhäten sinne pieniä piknik-paikkoja, matkakokosia grillejä, leikki lastensa kanssa, otti vaan rennosti ja vietti aikaa perheidensä kanssa! So awesome. Voisitteko kuvitella kesäiseen Kirkkopuistoon kokonaista lapsiperhettä isovanhempineen viettämään lepposaa sunnuntai-iltapäivää? I thought so. Tottahan se on, että meillä on niin erilainen kulttuuri, mutta mun mielestä
Tuleekohan tästä nyt vähän pitkä, MUTTA ENIVEIS kun on niin paljon fiilisteltäviä asioita, ja haluun tähän loppuun fiilistelläkkin yhtä asiaa, mikä on: reppumatkustaminen ja hostellit.
Jos ikinä mietitte, että pitäiskö lähteä, niin ÄLKÄÄ MIETTIKÖ, vaan lähtekää vaan. Sen kummempia stressaamatta. Oon ollu täällä kolme päivää, ja oon rakastunut matkustamiseen ihan uudella tavalla. En olis ikinä kuvitellukkaan, et tulisin nauttimaan mun olosta täällä näinkin paljon, ja näin nopeesti. Tottakai lomaan (varsinkin kolmeen viikkoon) mahtuu huonojakin päiviä ja päiviä, jolloin toivois olevansa kotona, mutta loppujen lopuks, matkustaminen rikastuttaa niin paljon ja antaa sulle uskomattoman paljon uusia kokemuksia.
Hostellit on toinen fiilistely-kohde. Oon ihan rakastunu tähän konseptiin. Voi johtua siitä, että mulle osu heti ekalla kerralla ihan uskomattoman hyvällä paikalla sijaiseva hostelli, todella mukava ja auttava henkilökunta, mutta kaiken tän hienouden tekee kuitenkin muut vierailijat. Eikö muka oo mahtavaa kun ympäri maailmaa tulee vaan outoja ihmisiä, ja päädyt mitä ihmeellisimpiin keskusteluihin ja saat tosi paljon uusia kavereita. Koskaan ei tarvi olla yksin, koska täältä löytyy heti seuraa, vaikka ite et olis mitenkään super-sosiaalinen, joku tulee aina kysymään mitkä on sun illan suunnitelmat, ja et haluutko liittyä seuraan. Ja ihmiset on niin mukavia! Mä oon ihan luopunu kaikista hotellimajotus-ajatuksista, koska luulen et hostellien avulla lomasta saa paljon enemmän irti.
Näihin mainospuheisiin onkin hyvä lopettaa tämän päivän raportti :-----------)
P.S. Tässä on niin paljon tekstiä, että taidan tehdä ihan erillisen postauksen vaan kuville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti