Dediğinizi anlamadım......

Tää viikko on ollu niin rauhallinen verrattuna viimeviikkoon. Viimeviikolla suoritin kaikki ns. pakolliset turisti-kokemukset, ja nyt on aikaa vaan tutustua syvemmin tähän kaupunkiin. Tosin pari sellasta turistijuttua on vielä tekemättä, mutta ne kerkee sitten joskus..... Ihan kiva kyllä vaan välillä ottaa rauhassa, ettei kiirehdi minnekkään ja leikkii vaan olevansa paikallinen, ja tekevänsä täällä niitä samoja asioita mitä mä tekisin kotona Suomessa.

Eilen pienen lepotuokion ja blogin päivittämisen jälkeen päätin lähteä ihan perinteiselle iltakävelylle. Ajattelin ekaks lähteä Fatihin suuntaan, mutta oli niin myöhä, että päätin jättää sen alueen tutkimisen paremmalle ajalle, ja suuntasin kohti Taksimia. Todella monet varotteli kaikenmaailman keskustelupalstoilla, että naispuolisten henkilöiden tulis välttää yksin liikkumista ulkona ilta-kymmenen jälkeen, varsinkin vanhan kaupungin alueella, mutta minäpä en niistä piitannut vaan pistin napit korviin ja lähdin talsimaan. Eikä muuten häiritty kertaakaan (ja olin ulkona siis 21-23 välisenä aikana). Tietenkin se riippuu ihan sun omasta olemuksesta, yrittääkö miehet lähennellä, mutta oikeesti: minua vähän ärsyttää kun Turkista annetaan sellanen kuva kun sillä - varsinkin tuntuu, että Suomessa - on. Naisten kohtaamaa ahistelua tapahtuu kaikkialla maailmassa, kyllä, myös Turkissa, mutta suurimmaks osaks se on vaan sanallista kiusottelua, eikä johda yhtään mihinkään. Se riippuu susta itsestäs, millä tavalla otat sen. Mulle on toiminu ihan vaan se, että ei vaan näytä minkäänlaisia tunteita, puhdas huomiottajättäminen vaan. Ei sillä, että mua oltas täällä niin paljoo ahdisteltukaan, tais olla se yks ja ainoo kerta sillon alkupäivinä, että se siitä. Tietenkin välillä kuulee, kun perään huudellaan tai jotain muuta, mutta ne voi jättää vaan omaan arvoonsa.

Nala kerto, että sen kaveri oli ollu Turkissa, ja se oli keskeltä katua kaapattu autoon (en tiedä mikä vuorokaudenaika), mutta se oli onnistunu jossain vaiheessa rimpuilemaan ittensä pakoon. Kun Nala oli kertonu lähtevänsä Turkkiin, se sama kaveri oli tietenkin kertonu omat kokemuksensa ja sanonu, ettei itse aio enää ikinä palata tänne. Niin no...

En tosiaankaan vähättele tota tapausta, koska toi on jo tosi vakava, pelottava tilanne, ja väärin, tottakai. Mutta again: sitä tapahtuu kaikkialla. Ihan samallalailla sut voidaan kaapata, tappaa, raiskata, huumata, pahoinpidellä vaikka Suomessa, tai Kanarialla, tai vaikka...... missä vaan! Musta on sääli, että jonkun ihmisen huonojen kokemusten perusteella tehdään omat johtopäätökset siitä, onko joku maa turvallinen olla vai ei. Tai että antaa niiden idiootti-kaappaajien blokata jonkun maan pois sun "listalta". Tarkotus ei oo, että kaikki rakastuis Turkkiin (tai mihinkään muuhunkaan maahan), mutta antakaa mahdollisuus.

Siinä kävellessäni mietin, jos tänne muutan, kuinkahan kauan menis, että paikalliset alkais mieltää mut "paikallisena" eikä ulkomaalaisena, tai vielä pahempaa - turistina. En mä ikinä tuu näyttämään turkkilaiselta (tosin tänään todella moni kauppias alotti keskustelun turkiks..), ja Istanbul on niin jäätävän iso kaupunki, että aina on joku joka ei oo ikinä ennen nähny sua. Onhan tää todella turha aihe mietittäväks, mutta ihan hauska vaan pohdiskella. Ehkä se on osaks se kieli; nää legendaariset "bussissa-joku-paikallinen-puhuu-kakkaa-susta-ja-sitten-vastaat-siihen-täydellisellä-maan-kielellä"-tilanteet. Vaikka ei kielenkään osaaminen tarkota heti sitä, että asuisit kyseisessä maassa.. Noh, enivei!

Päätin hyödyntää iltalenkin ja vaihdoin samalla Kendran antamat 20 Kanadan dollaria liiroiksi, ja kun iskin rahat tiskiin, vieressä ollut turkkilainen mies kysy multa jotain ranskaks, ja kun sanoin sorry ja kerroin etten oo kanadalainen, se lähti vaan menee :D Hauskinta siinä oli se, koska muistan miten Kendra joku kerta sano sitä, miten ärsyttävää on, kun se kertoo olevansa Kanadasta, niin joku heti alkaa puhua ranskaa. Kendrakin puhuu aika hyvin ja ymmärtää, mutta sitä ärsytti se, että heti oletetaan sen osaavan ranskaa.

Kaks tuntia kesti kävellä sinne ja takas. Ei paha.

Musta on tullu vähän jo 'asukas' täällä, enempi kun 'vieras' (koska Agora Guesthouse & Hostel ei ajattele asiakkaitaan asiakkaina, vaan vieraina haha), ja aina kun tänne tulee uusia, jos satun olemaan respan lähellä, mut esitellään aina

a) joo se on asunu täällä jo joulukuusta 2009 asti

b) tää on meiän uus työntekijä (p.s. mulle tarjottiin oikeesti töitä......)

c) laura on ollu täällä jo liian kauan

Sanoinkin, että voi olla että en kestä sitä psyykkistä TUSKAAA minkä tuun 100% varmasti tuntemaan kun joudun lähtee. Vahapin ratkaisu ongelmaan on; myydään mun passi tiskin alta ja ei päästetä mua ulos maasta ja pidennetään mun asumista täällä. Mutta ei, kyllä mä haluun Suomessakin tulla käymään, kiitos vaan kaikki ystävät jotka teette Suomessa olon niin mukavaksi :-----------)♥ Mulla on vaan tunnetusti ongelmia näiden lähtemisten ja palaamisten kanssa. Ärsyy kun ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa!!!!!!!

Tänään otin itteeni niskasta kii ja lähdin OSTOKSILLE! Tälläkertaa ihan "oikeisiin" kauppoihin, ei siis millekkään basaarille.  Täällä on alennusmyynnit menossa, joten what the heck, antaa palaa. En ees tienny mitä lähin ettii, mutta sillä periaatteella, mikä näyttää hyvältä ja on reasonable priced. Hyppäsin ratikkaan Sultanahmetista ja matkasin Karaköyn asemalle, josta jatkoin kävellen Istiklalille, koska en jaksanu kikkailla ratikan vaihtamisen kanssa. Ei siitä pitkä matka edes ole, ainoo vaan, että pelkkää jyrkkää ylämäkee +30 asteessa ei oo mikään unelma-alotus shoppailureissulle, muthei, eipäs valiteta nyt turhanpäiväsistä! Löysin loppujenlopuks ale-myynneistä hameen, paidan ja tunikan. Olisin halunnu ostaa sellasen pitkän mekon, joka olis täällä niin käytännöllinen, jos haluu vähän olla siveämpi muslimien silmissä, mutta en löytäny yhtä_kään, plus mul on niin ongelmallinen vartalo sellasta vaatekappaletta ajatellen, että ehkä mun täytyy vaan tyytyä näyttämään vähän enempi säärtä.

Kauppareissu sai mut vaan enempi haluamaan oppia tätä kieltä, koska joka kerta kun joku sano jotain mulle turkiks ja jouduin sanoo 'sorry', mulle tuli huono omatunto siitä, että ne joutuu toistaa kysymyksen eri kielellä - NAURETTAVAA, tuskin se suurinta osaa haittaa yhtään, mutta äh, on niin typerä olo aina sen jälkeen. Ehkä se on myös nimenomaan se turistileima, mitä inhoon, mutta luultavasti tää on vaan mun pään sisällä.

Tää on Nalan viimenen ilta, ja huomenna se lähtee Espanjaan, joten koitetaan keksiä tänään jotain erikoisempaa tekemistä, see ya!