Seni çok Seviyorum Meleğim

Kaikki on lähteny. Viikon aikana meille kerkes muodostua melko tiivis porukka, mutta nyt loputkin on lähteny jatkamaan matkaansa, paitsi minä. Matkustamisen varjopuolia on nimenomaan se kun joutuu jättämään hyvästit. Mutta life goes on, ja niin se vaa menee etc etc. Ja uskon, että tuun kohtaamaan vielä paljon uusia huikeita tyyppejä. Silti olin vähän surullinen, varsinkin kun Kendra lähti aamulla. Uskomatonta miten lyhyessä ajassa pystyy luomaan sellasia siteitä ihmissuhteissa, että ihan suru meinaa tulla kun toinen lähtee, mutta nyt mulla on ainakin syy lähtee käymään Kanadassa!

Mun turkinkielen opiskelu etenee aika heikosti... tosin eilen alotettiin TEHOKURSSI Orhanin opastuksella, aj ensimmäsenä oli vuorossa arvatkaa mitkä - turkkilaisten suosikkiaihe eli juustosen romanttiset sanat ja lauseet. Tästä kuulkaa lähettiin:

Aşkim = My love
Birtanem = My one
Bebeğim = My baby
Meleğim = My angel
Seni Seviyorum = I Love You
çok = very

Eli siitä sitten vaan juttelemaan :--------)) tosin "Seni çok Seviyorum Meleğim" (I love you very much my angel............) ei saa sanoa ennen keskiyötä terveisin romantikko-Orhan.

Eilisen päivän plääni oli Princes' Islands, jonne lähettiin Rowanin, Aurelian ja Muntakan kanssa aamupäivästä. Saarikompleksissa on yhdeksän saarta, mutta lautta pysähtyy vaan neljässä suurimmassa, Kınalıadassa, Burgazadassa, Heybeliadassa ja Büyükadassa, joka on suurin noista saarista. Saarilla ei oo minkään laista autoliikennettä, vaan siellä kuljetaan vaan pyörillä ja hevoskärryillä. Suurin osa turisteista menee just tonne Büyükadaan ja kun pääsee satamaan, se onkin jäääääätävää turisti-turistikakkaa, mutta kun pääsee ruuhkasta ohi, vierailusta tulee ikimuistonen ja olis sääli antaa turistirysä-tekijän haitata niin paljon, että jättäis menemättä. Sinne pääsee lautalla, joka maksaa yhteen suuntaan 3,50 liiraa ja meidän lauttamatka sinne kesti melkein kaks tuntia, koska lautta pysähty ensin Kadıköyssa ja niillä kolmella muulla saarella ennen Büyükadaa.

Joten, alkuruuhkan läpipuskemisen jälkeen päästiinkin aika nopeasti sellaselle alueelle, missä ei ollut enää melkein yhtään turisteja, mutta sitäkin hienommat rakennukset, kodit, huvilat ja maisemat. (Tässä vaiheessa tajusin, kuinka paljon kuvia mulla on rästissä....... sshhht NO kohta kuvapostausta pukkaa). Kiivettiin mäki ylös ja taas kerran, miten ihanat näköalat. Fiilisteleekö kukaan muu sinisyyteen feidautuvaa horisonttia? Löydettiin todella vanhalta näyttävä iso talo, joka oli rakennettu pääosin puusta ja siitä oli useita seiniä romahtanu, mutta silti siinä oli yks osa joka näytti siltä että se on kunnostettu siihen vasta äsken. Siellä juoksi myös kanoja ja ankkoja, eli ehkä se oli jonkinlaisessa käytössä kuitenkin vielä.

Hikisen kapuamisen jälkeen lähettiin palaamaan alamäkeen ja ettimään rantaa missä uida! Niille jotka haluaa rantalomailemaan, Istanbul ei oo todellakaan hyvä vaihtoehto, koska biitsibiitsiä ei ole. Meri on vaan lähinnä kalastukseen, eikä ainakaan julkisia rantoja ole. Mutta saarilla on uimismahdollisuus, tosin kaikesta mistä voi rahastaa, rahastetaan, niin myös tästäkin huvista, ja me maksettiin siitä 15TL, mutta voi autuutta miten virkistävää oli pulahtaa viileään Marmaranmeren veteen. Aurinko paisto sen verran voimakkaasti, ettei pyyhettä tarvinnut.

Oltiin kävelty niin pitkälle satamasta, että päätettiin pistää ranttaliks ja ajaa hevosvaunuilla takasin. Saatiin neuvoteltua 50TL hevoskyyti 35TL which isn't so bad kun meitä oli kuitenkin viisi. Hevoskyytiin astuessa tunsin heti, että mun toisessa silmässä oli jotain, kun se kutis niin paljon, mutta sillon vielä ajattelin vaan, että joo se on joku roska. Sitten alko tuntuu siltä, että happi alkaa kulkee hieman vaivalloisemmin niin kummasti muistu mieleen, että kaikista eläimistä oon pahiten allerginen just hevosille, hahaa! Onneks kun päästiin perille ja kauemmas hevosista, olo pikkuhiljaa helpotti.

Jos käytte noilla saarilla, niin ruuaks suosittelen rannan läheisyydessä olevia kalaravintoloita, joissa on asialliset hinnat ja niin tuoretta kalaa tarjolla kun voi tuoretta olla. Arvatenkin me käytiin tällasessa paikassa ja tilattiin pari kokonaista kalaa, mitkä sitten jaettiin, nam! Toinen herkku mitä en voi liikaa suositella on munakoiso, koska turkkilaiset on mestareita munakoison käyttämisessä ja valmistamisessa, joten muistakaa! Takaan, että sekin joka vihaa munakoisoa, maistaessaan turkkilaista versiota, unohtaa kaiken vihansa ikuisiksi ajoiksi.

Pitää muistaa vielä mainita, että varsinkin turisteille tarkotetun viihdytysalueen ulkopuolella englannin osaaminen ei oo niin itsestäänselvyys, vaan voi joutua selittämään elehtimällä asiansa, mutta sehän se vasta hauskaa onkin!

Matka takasin suju vähän nopeemmin, about tunti vähän päälle, ja matka istuttiin serbialaisten mallien vieressä. Ne näytti muuten ihan normaaleilta, mutta niiden puheista pääteltiin että ne oli malleja, ja naiset, vakuutan (en voi enää käyttää sanaa 'takaan' uudestaan!) että yhellä miespuolisella mallilla oli sileemmät ja silkkisemmät jalat kun kellään teistä, ikinä. Ne HEHKU. Veikkasin sitä alusvaatemalliks, oli sen verran pumpissa muutenkin.

EI en ookkaa enää yksin, Australialainen Nala (voitteko kuvitella miten kiva nimi) tuli takas hostellille, kun sairastu eikä voinutkaan lähteä paikallisen kaverinsa mukaan Turkin kiertomatkalle. Ei tosin oo yhtään kiva että se on kipee. Toivottavasti huomenna tulee uusia matkaajia.

Iyi geceler!


Herkkisfiilistelyä

Emre Aydın - Bu Yağmurlar musikiyagmuru