Experimenting

Eilisilta oli.......... no, KOKEMUS. That's how I like to call it.

Soitettiin Sinanille, ja sovittiin tapaaminen Taksim-aukiolle, Burger Kingin eteen (joka tuntuu olevan aika yleinen tapaamispaikka Istanbulissa) kello 9. Lähdettiin matkaan Kendran ja Aurelian kanssa, ja oltiin ajoissa, mutta tajuttiin melko nopeasti, että joudutaan odottamaan, koska Turkissa klo 9 tarkottaa aikasintaan klo 9.30. Odotettiin kärsivällisesti puoli tuntia, mutta kun Sinania tai sen kavereita ei kuulunut, arasti soiteltiin perään että hehh missäs ootte, koska HIENOJEN NAISTEN feidaaminen olis ollu todella epätyypillistä bisnesmies-poliitikkoassistentti-Sinanille (ja yleensäkkin turkkilaisille). Mulla oli kokoajan takaraivossa oikeestaan toive, että ne feidais, koska en ollu yhtään millään party animal -tuulella (oonko muka joskus ollu...........) ja oikeestaan vähän pelotti, että mitähän tästäkin tulee. Kendra sai ne kuitenkin kiinni ja sovittiin et siirretään tapaamista about tunnilla, koska ne oli myöhässä lennon myöhästymisen takia (Sinan oli tulossa työmatkalta Saksasta, apparently) joten mentiin istumaan jonkun paikallisen livemusiikkibaarin "terassille".

Istuessa siinä mietin, että oikeesti; ostaako joku muka ikinä mitään niiltä kadulla kulkevilta kauppiailta, jotka matkaa aina joittenkin hattujen, korttien, popcornien, kellojen, ruusujen yms. kanssa? Ite en oo ikinä nähny että kukaan olis ikinä ostanu niiltä mitään, mutta silti niitä on aina vaan kaikkialla. Toinen juttu: kengänkiillottajat. Srsly????? Parasta, että yks kengänkiillottaja-pappa on monta kertaa tarjonnu kengänkiillotusta sandaaleille tai kangaskengille ihan tosissaan, et joo we'll make this work. Toki ne on ihmisiä, joilla ei oo mitään muuta vaihtoehtoa kun yrittää tehä rahaa jollain (tai sitten ei, who knows), mutta ehhhh, se on vaa surullista. Niinkun se, että joka päivä kun kävelen ylös Sultanahmetin puistoalueelle, kadunvarressa istuu pieni, ehkä 6-7-vuotias poika, joka soittaa melodikaa ja yrittää kerjätä rahaa, luultavasti perheelleen. Onko mitään muuta surullisempaa. Eilen nähtiin myös valehtelematta ehkä viisvuotias poika, wearing a circumsision suit, istumassa kadulla ja vaan tuijottamassa jättimäisillä silmillään ohikulkijoita, rahalaatikko jalkojen juuressa. That's just WRONG! What's wrong with their parents???? Ei lasten kuuluis olla tuolla kadulla koko päivää (koska se melodika-poika on koko päivän aina siinä istumassa).

Tää oli kans todella pelottava ja surullinen näky: kun istuttiin terassilla, ja se katu vietti vähän alaspäin (niinkun melkein kaikki kadut täällä, koska Istanbul on periatteessa pelkkiä ylä- ja alamäkiä :D), niin sitä katua ylös konttas todella huonokuntoisen näkönen nuori nainen, ehkä vähän yli parikymppinen. En osaa sanoa varmaksi, oliko se turkkilainen, voi hyvin olla, että se oli myös muualta Lähi-idästä kotoisin. Sen naisen silmät oli niin harmaan-vaaleat, että se näytti melkein sokealta, mutta sen katseesta huomas, että se kyllä näki ainakin jotain. Sillä naisella oli kaulassa roikkumassa pieni metallinen ämpäri, ja sandaalit sillä oli käsien suojina. Ite istuin kasvot alamäkeen päin, joten näin ensin vaan sen naisen kädet ja kasvot, mutta en tiennyt miksi se konttas. Se konttas todella hitaasti ja katseli ihmisiä ja mutis jotain joka ei kuulostanut turkilta mun korvaan, mutta saatto ihan hyvin olla (koska meidän kohdalla se vaihto englanniks). Siitä ei ollut kuitenkaan epäilystä, että rahaahan se tahtoi. Kun se tuli meidän kohdalle, en uskaltanut katsoa sitä silmiin, koska se olis ollu vaan hirveempää, mutta kuulin vaan katkeransuloisen äänen joka sano "Hi girls, hi girls. Hello." Pystyin kuulemaan, että se hymyili samalla kun yritti ottaa kontaktia. OH MAN I FEEL SO TERRIBLE. Sit se jatko matkaa ja kun näin paremmin, huomasin, että sen jalat oli niin pahasti vaurioituneet, että ei olis ollut mitään mahdollisuutta kävellä. Kumpaakaan jalkaa ei oltu amputoitu, mutta ne näytti vähän samalta kun niillä kiinalaisilla, ketkä yrittää pienentää jalkojaan sitomalla ne suppuun, mutta vielä enemmän epämuodostuneilta. Kipeiltä, ja mahdottomilta kävellä.

Vieläkin kun mietin sitä, ja kuulen sen äänen päässäni, tuntuu vaan niin pahalta, että jotkut joutuu elämään tollasessa tilanteessa, ilman minkäänlaista turvaa, pahasti vammaisina, kadulla. So messed up. Tuli niin sellaset kauhuelokuva-vibat siitä tilanteesta ettei mistään. Yks ahdistavimmista, hirveimmistä ja surullisimmista tilanteista mitä oon ikinä kokenu.

Pienen säädön jälkeen löydettiin lopulta sovittuun muuttuneeseen tapaamispaikkaan, eikä kauaakaan kun Sinan saapui ystäviensä kanssa. Ensimmäinen fiilis: helpotus, KOSKA pelkäsin vähän sitä, millasia kavereita sillä on mukana. Tietäen Sinanin työnkuvan, pelkäsin, että sen kaveritkin on jotain kolmekymppisiä kaljamaha-työnarkomaaneja, jotka käy välillä vähän humputtelemassa poistaakseen työstressiä. Mutta ei, ne oli ihan "normaaleja" tyyppejä, ja ihan hauskoja persoonallisuuksia; muotisuunnittelija-opiskelija, baarin omistaja, käsilaukkusuunnittelija, joka esitteli itsensä as a "part-time gay" ja sitten normaali (mikä on normaalia???), vähän sellanen hmmmm miten sen sanois ns. etäisempi, COOLIMPI jätkä. Tai sit se on vaan se 'cool ja apaattinen' mikä vetää mua puoleensa. Anyhoo, alkuilta oli ihan mukavaa jutustelua ja tutustumista ja ne oli siis todella, todella hyviä tyyppejä, ei mitään limasuutta ilmassa hehhe. Mutta sitten päästään siihen kreisibailaus-kohtaan mikä ei vaan oo mun juttu sitten yhtään. En kuitenkaan halunnu olla mood breaker, joten menin tyttöjen mukana. Olin kuitenkin päättäny, että jos se ilta alkaa venyä liian pitkäks niin lähen takasin hostellille vaikka yksin. Ne vei meidät sellaselle tosi kotikutoselle ja pienelle klubille joka oli valehtelematta ehkä just ja just average kaksion kokonen, josta se alue, mikä oli tarkotettu asiakkaille, oli vaan ehkä sen keskivertokaksion olkkarin kokonen. Eli siis todella pieni ja intensiiVINEN TUNNELMA JEP JEP. Noin nelivitonen parrakas DJ oli yläparvella, ja soitti musiikkia täysillä, niinkuin klubeilla kuuluukin. Tosin musiikki oli välillä ihan fiilistelyn arvosta hahhahaaa terveisin mulla-on-spotifyssa-türkiye-fiilistely-playlist. Siis todella anti-mainstream paikka, which was nice. Juttelin niiden kaikkien kanssa, mutta se cool ja apaattinen oli vaan !! awesome ja sen kanssa oli todella helppo jauhaa asiasta kun asiasta, ja hengasin aika paljon sen kanssa, koska sekään ei ollu niin innostunu kreisibailauksesta. Niin hyvä että on jotain tyyppejä jotka rikkoo vähän sitä turkkilaisista miehistä saatua stereotypiaa.

Välikommentti: mun keski-ikä tällä hetkellä on 25,2 (jep, oon laskenu) kaikkien niiden arvailujen jälkeen, mitä mun iästä on tehty. Oon siis ihan nuorimmasta päästä, koska suurin osa jotka yksin matkaa on melkein poikkeuksetta yli kakskymppisiä. Mutta ehkä se yläkanttiin arvailu johtuu nimenomaan vaan siitä, että sitä aina kuvittelee ihmiset suht samanikäsiks kun ite on, jos ei ulkoopäin näy mitään radikaaleja eroja.

Jeppisjepulis, kello alko olee jo niin paljon, että päätin feidata mun kaverit, koska näin että niillä oli vielä tosi hauskaa, enkä halunnu pilata menoa ja meininkiä olemalla laimee vässykkä, joka halus nukkumaan. However, kun sanoin Kendralle siitä, se alko järkätä mulle Sinanin kanssa saattuetta ja taksia, koska olis ollu vaan "liian vaarallista päästää mua yksin tonne yöhön", mikä osittain on ihan varmasti totta, mutta OLISIN MÄ PÄRJÄNNY. Ehkä. Apaattiscooli, part-time gay ja baariomistaja lähti mun kaa taksiin, koska ne oli menossa ite sillä sit jonkun niistä kotiin ja Kendra ja Aurelia lähti fashion designerin ja Sinanin matkaan. En oo ihan varma mitä ajattelin siitä, mutta noh. Tiedättehän.

Ne sano yöllä tulevansa myöhemmin kotiin, ja oltiin sovittu jo kaikki heräämiset ja herätykset, koska ne oli menossa tänään porukalla Topkapiin, mutta aamulla kun heräsin eka kuuden aikaan ja katoin viereiseen sänkyyn missä Kendran olis pitäny nukkua, se olikin tyhjä. Lopulta kun heräsin puol yheksän aikaan ja katoin et joooooopajoo se on vieläkin tyhjä, kävin jo kaikki hitsin kauhuskenaariot päässäni läpi, vaikka olin melko varma, että jossain Sinanin hoivissahan ne on, kyllä se pitää niistä huolen. Onneks parin hätäisen ja vähän ärsyyntyneen tekstiviestin jälkeen sain tiedon, että joo tytöt on tulossa kohta taksilla, ei huolta. Rowankin sano, että ees tekstiviesti olis voinu olla ihan kiva ilmottaa että ei tuu hostellille yöks.

Että sellasta! Nyt ne kuitenkin pari tuntia sitten lähti sinne palatsiin ja sen jälkeen lähetään varmaan käymään Aasiassa, since lautta sinne maksaa yhteen suuntaan 1,75 TL eli about 0,86€.