Viimestä viedään

Torstai-aamu.
En voi uskoo miten nopeesti on kolme viikkoo menny. Herranenaika, sehän on vaan viikkoo vaille kuukaus, mutta loppujenlopuks, ei sekään mitenkään pitkä aika ole. Suomessa on varmaan kerenny tapahtuu kaikenlaista, ja oon ihan ulkona kaikesta kun tuun takasin hah. Mutta niinpä on täälläkin tapahtunu. En mä voi olettaa, että elämä pystähtyis Suomessa siks aikaa kun oon poissa. Hauskaa vaan kuulla teiltäkin sitten tarinoita kuluneista viikoista.

On mulla kyllä vähän ikävä Suomeenkin. En mä ole vielä valmis tänne jäämään, vaikka nää kovasti haluaiskin "Laura you know, we can arrange that." Varsinkin näinä viimesinä päivinä toivois vaan, että olis jo Suomessa, koska en taas haluu käydä läpi sitä lähtemisen vaikeutta.. No vielä tää päivä ja huomenna check-out klo 10.30, ja sitten vaan ootellaan kyytiä lentokentälle, jonka jälkeen ootellaan lentoa, jonka jälkeen laskeudutaan Budapestiin, jonka jälkeen ootellaan jatkolentoa, jonka jälkeen ootellaan laukkuja, jonka jälkeen ajetaan takas Jyväskylään, jonka jälkeen nukutaan ehkä hyvällä tuurilla noin puolenyön aikaan omassa sängyssä.

Olipa hirveetä käydä tuo läpi mielessä ja tajuta että niin, 48 tunnin päästä oon taas Suomessa.

Eilen kävin TAAS Taksimissa, ettimässä yhtiä hienoja housuja, mitä oon täällä nähny tosi monella, en oo varma oonko Suomessa törmänny niihin, mut ne on maailman mukavimmat housut, jotain kevyttä lennokasta materiaalia, vähän pussit, mut ei liian pussit, eikä mitkään haaremihousut ja ihanan värikkäät = täydelliset kesähousut. EN KUITENKAAN löytäny enään niitä mistään, kun alet on ollu jo aika kauan, joten kaikki parhaat on varmasti kuorittu päältä pois, joten päädyin ostamaan Mangosta vähän samanmalliset mutta ihan perus beessin väriset mukavahousut. Niitten lähtöhinta oli 92TL mutta outletissä niitten hinta oli pudonnu 12 liiraan, ihan hyvä ale.

Ratikkamatkat oli kans mielenkiintosii. Oon yleensä aina kävelly Karaköystä Istiklalille, mutta tällä kertaa olin saanu tarpeekseni kävelemisestä ja matkustin Kabataşiin asti ja menin sieltä käsin maanalasella Taksim-aukiolle. Eka ratikkamatka meni ihan normaalisti, mutta kun pääsin sinne maanalaseen, huomasin keski-ikäsen bisnesmiehen tuijottavan mua todella häiritsevästi. Sen eteen meni seisomaan joku tyyppi mutta aina kun mulla oli mahdollisuus vähän vilkasta sinne kohti, näin miten se tuijotti mua. En tiiä oliko ne himokkaat silmät, vai haluan tappaa sut -silmät, mutta häiritsevät kuitenkin..

Takasin tullessa ratikka oli tosi täyteen ahdattu, ja tiedostan kyllä että sillon joutuu olee kokoajan kosketuksissa muihin matkustajiin, eikä se mua häiritse. However, tunnistan kyllä jos viiskymppisen äijän käsi on mun pyllyllä, ja vaikka yritän kääntyä ympäri tai mennä kauemmas siitä niin se ei luovuta. Mmmmmm mukavaaaaaaa, onneks mun pysäkki oli suht nopeesti kohdalla.

Pakkasin tänään suurimman osan kamoista, ettei tarvi huomenna aamulla kiirehtiä niin paljon. Tänään ehkä käyn vielä maustebasaarilla ostamassa jotain kotiaviemisiä, eikös suomalaiset saa tuua kotimaahansa mausteita? On niin outoo kun täällä on paljon australialaisia, jotka ei periaatteessa saa tuua mitään, mihin olis voinu kätkeytyä jotain bakteereja, jotka vois vahingoittaa Australian ekosysteemiä.

Ja Turkish Delightteja pitää käyä ostamassa!!! Hyviä sellasia, ei niitä pahoja mitä syötiin meillä, Miia.......

Lähtölaskenta alkakoon!