En oo vielä täällä ollessani käyny Hamamissa (Turkkilainen sauna), mutta since Nala ei ollu ikinä kokenu sitä, niin pitihän se Istanbulinkin hamam käydä kokeilemassa. Saatiin hostellilta hyvät suositukset ja alustuspuheet siitä minne meidän pitäs mennä, ja päädyttiin sitten Gedikpaşa Hamamı -nimiseen paikkaan, joka on yli 500 vuotta vanha, ja se on arkkitehtuurisesti yks merkittävimmistä Osmanien valtakunnan rakennuksista.
And man, that felt good. Hintaa sille tuli 50 TL, mutta se sisäls kaikki herkut; ensin sauna (mikä oli lämpötilaltaan varmasti Suomen tasolla), jonka jälkeen kokovartalokuorinta, pesu, hieronta (olisin voinu maata siinä ikuisuuden), hiustenpesu ja viimesenä oli virkistävä uima-allas, jossa sai lillua niin kauan kun huvitti. "Virallisen" osuuden jälkeen siellä saa vielä hengailla jos tahtoo käydä uudestaan vaikka saunassa ja rentoutua marmorikivillä istuen. Luultiin, että noniin tää oli tässä, mutta kun astuttiin ulos pesuhuoneesta, meidät käärittiin kolmeen eri pyyhkeeseen ja laitettiin makaamaan pehmoisille pedeille todella harmonisen musiikin soidessa taustalla. Oli näin lähellä etten nukahtanu. Yks vinkki tosin, jos meette joskus hamamiin, tehkää se mieluummin illalla ennen nukkumaanmenoa, koska se on todella todella rentouttavaa. Hamamin jälkeen
Puhtaina ja rentoutuneina lähdettiin metsästämään lounasta ja nähtiin jokapuolella sinipaitaisia ihmisiä, joiden paidoissa luki "ASK ME" "Free Tourist Info", eli taitaa olla ruuhkaisin turistikausi alkamassa. En sit tiedä kuinka ammattimaisia ne on, koska meidän takana käveli pari sellasta info-miestä, jotka kokoajan huuteli jotain lady-settiä.......... Mutta that's what you get, ja pitää vaan tottua. Kyllä ne sitten jättää rauhaan kun oot vaan huomioimatta.
Mun pitää tosissani alkaa keksii näille työntekijöille lempinimiä, koska en ikinä muista kaikkia nimiä mitä pitäis... Eniveis, täällä työskentelee yks ehkä kaksvitonen mies, joka on käyny nyt neljä kuukautta enkuntunneilla Kadıköyssa (on niin hauskaa yrittää taivuttaa näitä sanoja suomeks) ja se kutsu meidät sinne mukaan kuunteluoppilaiks. Ei hetkeekään epäröity lähtemistä, koska onhan se nyt supersiistiä päästä näkemään, millä tavalla Turkissa opetetaan engantia aikuisille ihmisille.
Oppitunti pidettiin jonkinnäkösessä kerrostaloasunnossa, missä oli muitakin luokkahuoneita toisia aineita varten, ja ylimmässä kerroksessa oli kahviohengailuolohuone. Opettaja oli nelikymppinen makedonialaissyntyinen Erhan, jolla oli hyvin "huumorintajuinen" tapa opettaa. Mitään ei otettu liian vakavasti, ja melkein kokoajan se vähän kiusotteli oppilaitaan. Mielenkiintosinta oli ehkä nähdä, minkälaiset ihmiset siellä käy oppimassa ja miks. Ikähaarukka oli 20-35, oli yliopisto-opiskelijoita, bisnesmiehiä, ravintoloitsijoita yms. Suurin osa kerto haluavansa oppia englantia, koska "It's international language", mikä on kyllä täysin ymmärrettävää. Oli hämmästyttävää miten innoissaan ja tosissaan ne halus oppia ja miten rohkeita ne oli. Tottahan toi on sellanen kurssi, että ei sinne mee, jos ei halua oppia, eli motivaatio on varmaan aika korkeella. Ja oli hauskaa miten innoissaan ne oli, että oltiin Nalan kanssa vierailemassa haha. Arvostan suuresti tollasta halua oppia, ja vilpittömästi toivon, että ne pääsis eteenpäin tavoitteessaan oppia puhumaan sujuvaa englantia!
Taas yksi ihmeellinen kokemus, mistä oon iloinen. On aina niin mukavaa huomata tekevänsä jotain sellasta, mitä ei ihan heti suomessa pääsis tekemään, ja jotain "ei turistimaista".
Lopuksi vielä vähän Princes' Islandia
♥
Muntaka söi ton silmät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti