Arvatkaa mitä: mä en tehny eilen mitääääääääääääään! Tai ainakaan melkein mitään. Heräsin aamulla niin väsyneenä, etten oo hetkeen ollu. Edellinen yö kun kului keskustellessa Ilknurin (our night shift guy) kanssa naisista, ja heidän (meidän) tavastaan käyttäytyä............... Kysykää lisää jos bulgarialaisen ystäväni mielipiteet kiinnostaa enempi :) Anyhoo, lähdettiin aamupäivällä kävelylle Ilknurin kanssa, koska sen piti tehdä jotain ja syödä ennen kun pysty menee nukkuun. Kävin samalla postittamassa pari korttia, ja vein ne johonkin todella epäilyttävän näköseen paikkaan missä luki kyllä post office, mutta saas nähä meneekö ikinä perille haha.
Mähän en ole tunnetusti mikään himoshoppaaja, mutta nyt annan kuitenkin kaikille vaatteista kiinnostuneille pienen menovinkin: jos ootte tulossa Istanbuliin ja haluutte halpoja, mutta hyviä vaatteita, this is the place to be. Kun kävelee Taksim-aukiolta päin pitkin Istiklalia, jossain vaiheessa oikeella puolella näkyy kenkäkauppa Fashion Republic ja samaisen kaupan kohdalta oikealle jatkuu kuja, jonne kurkistaessa näyttää siltä, että se on vaan täynnä niitä tavallisia feikkiriepuja, mitä myydään basaareilla, mutta EI! Koko kuja on vähänniinkun iso kirpputori, mutta kaikki on uusia vaatteita, jotka ei vaan kelpaa myytäväks enää 'oikeissa' kaupoissa, koska niissä on joko jotain pieniä vikoja, tai sitten ne on vaan vanhaa mallistoa, joka on otettu jo pois alestakin. Suurin osa vaatteista on 5-10TL ja sieltä siis löytää sellasia vaatteita mitä löytäisit +20TL hinnalla jostain merkkiliikkeestä. Kannattaa kuitenkin kattoo tarkkaan vaate läpi, ennenkun sen ostaa, koska niissä saattaa nimenomaan niitä pieniä reikiä tai ratkeamia saumoissa, mutta suurin osa on ihan hyväkuntoisia vaatteita. Eikä ne vaatteet rajotu vaan siihen kujaan, vaan sen varrella on myös liikkeitä, joiden sisälle pääsee, ja joita pitkin pääsee alakerroksiin, josta löytyy vaan enempi ja enempi tavaraa, joten jos vaatteet on sun juttu, niin käy ehdottomasti tsekkaamassa ensin tää paikka, ja sitten vasta isot, kalliit (tai kalliimmat) merkkiliikkeet! Ainiin, eikä kukaan yrittänykkään tyrkyttää mitään!
On hämmästyttävää, miten isossa kaupungissa on helppo kävellä koko päivän tajuamatta miten paljon on oikeasti kävellytkään. Otin taas ratikan Karaköyn asemalle, ja kävelin siitä Istiklalille ja koko päivän kävelin sitä pitkin, jonka jälkeen lähdin vaan kävelemään johonkin suuntaan, ihan vaan kaupungintutkimismielessä. Hetken päästä päädyinkin satamaan, josta jatkoin kävelyä sillan yli takaisin vanhalle puolelle, josta jatkoin Sultanahmetiin, Grand Bazaarin läpi, ja sieltä takasin hostellille. Yhteensä kävelin varmasti sen about neljä tuntia, kertaakaan istumatta mihinkään. Jalka- ja selkäsäryt on siis ollu tuttua huttua viime päivinä.. JA MUUTEN, jos joku on kiinnostunu treenaamaan reisi- ja pakaralihaksia niin tervetuloo tänne vaan. Ei tarvi miettiikkään mitään salikortteja, kun pari kertaa jauhaa näiden naurettavan jyrkkien mäkien portaita ylös ja alas niin takaan, että alkaa jo näkyä vaikutukset!
Kävellessäni rauhassa kadulla, joku mies käveli mun viereen ja kysyi
"Where are you from ;));););)"
"Finland......"
"What are you doing?"
"Walking?"
"Together walking :---------)?"
"No, alone?!??"
ja se ONNEKS jätti mut siinä vaiheessa rauhaan, mutta ihan oikeesti.......... kuinka epätoivosia voi miehet täällä välillä olla.
Topic change: diagnosoin ittelleni yhden sortin syömishäiriön. Nimittäin yksin ulkona syömisen pelko (pelko on vähän voimakas sana ehkä, mutta eniveis). Oon aina tiedostanu sen, että mun on todella vaikee mennä yksin minnekkään ravintolaan tai edes pikaruokalaan syömään, tarvin aina jonkun seuralaisen. Mistä se johtuu, en tiedä, mutta tänäänkin, jo sillon kun lähdin liikkeelle klo 12, mulla oli ihan hirveä nälkä ja mietin koko päivän, että nyt pitäs syödä jotain, mutta joka kerta kun olin menossa johonkin ruokapaikkaan, kävelin vaan ohi. Suunnittelin kokoajan mielessäni, mitä voisin syyä ja mihin paikkaan mennä, mutta kun se tietty ravintola oli kohdalla, kävelin vaan ohi ja ajattelin etten pysty menee sisään yksin, kyllä mä selviin vielä hetken syömättä. Eikä tää oo vaan täällä, vaan Suomessa ihan sama ongelma. Tajuttoman ärsyttävää ja typerää, mutta se on mun ongelma, josta pitää ilmeisesti pikkuhiljaa päästä eroon.. Onneks hostellille päästyäni Orhan oli juuri alottamassa ruokataukoa ja se pyys mut seuraks niin sain taas ilmasen ruuan hohhoh.
Tajusin tänään, et mun pitäs ehkä pikkuhiljaa tuhlata rahaa johonkin, koska vaihdoin perjantaina kaikki loputkin käteiset liiroiksi, enkä ajatellu sen enempää, että en ehkä tuu käyttää niitä kaikkia. Voin tietenki vaihtaa ne takas euroiksikin, mutta näää, we'll see! En tajuu miten oon pärjänny niin vähällä rahalla täällä. En oo tietenkään ostellu nyt niiiiin paljon mitään ylimäärästä, mutta luulis silti, että ulkomailla menis kolmessa viikossa se joku about 300€ mutta ei näköjään haha. Tosin oon kyllä aika hyvin eläny pummilla, mutta en tahallani, koska täällä on kunnia-asia jos pystyy tarjoomaan esim. ruuat vieraalle. Ja aina kun yritän tyrkyttää omia rahojani, niin "eeii kun mä maksan". Eilenkin kun käytiin hakemassa ruokaa Vahapin kanssa vastapäisestä ravintolasta, ne ei suostunu ottaa penniäkään rahaa vastaan, koska täällä on yleistä myös naapurilojaalius, ja naapureita ei veloteta (ei tosin koske aina ihan kaikkia), mutta jos on vähänkään paremmat välit, niin usein pääsee ihan ilmasekskin.
How cool is that?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti