Since täällä ei oo ainuttakaan suomalaista, en oo kahteen viikkoon puhunu sanaakaan suomea, ja oon alkanu ajatellakin englanniks, jotta pystyisin vastaamaan nopeammin ja osallistumaan aktiivisemmin keskusteluun. MUTTA TÄNÄÄN tapasin Essin, joka on asunu täällä nyt about 4 kuukautta, ja voitteko kuvitella miten oudolta tuntu puhua suomea pitkästä aikaa. Mietin, että jos se jo kahen viikon puhumattomuuden jälkeen tuntuu oudolta, niin entä sitten kun asuis monta vuotta jossain muualla ja puhuis vaan satunnaisesti puhelimessa jollekkin suomea, haha. And no joke, aluks mulla oli vähän vaikeuksia saada sanoja suusta, koska se kuulosti niin oudolta mun korvaan, ja kesti hetken tajuta, että hei - mun ei tarvikkaan ajatella enää englanniks! Essikin sano, että aina kun se kulkee jossain kaupungilla ja kuulee, että joku puhuu suomea, niin se ryntää juttelemaan niiden kanssa, vaan siks et sais puhuttua äidinkieltä.
Hengailin siis päivän Essin kanssa, käytiin syömässä ja käveltiin vaan ympäriinsä, ja Essi kerto millasta täällä on asua, ja vähän jotain muita juttuja ja sit vaan yleistä jauhamista :D Mitä oon kaivannu tosin!! Varsinkin jauhamista Suomesta, koska kukaan täällä ei oikeen tiiä Suomesta _mitään, joten on tosi vaikee puida jotain asioita kenenkään kanssa haha. Mutta oli todella mukava päivä, KUUMA, mutta mukava.
Myönnän, että oon hehkuttanu ehkä vähän liikaa tätä kaupunkia, koska on täällä niin monet asiat päin prinkkalaa, mutta voitteko väittää, ettei Suomessa olis? En oo yhtään verbaalisesti lahjakas puhumaan politiikasta, eikä tän blogin tarkotus olekaan, joten jätän tän aiheen tähän ja summaan vain: jokaisella maalla on ongelmansa.
ANYHOOOOOOOOOO.O.O-O-O-O-O- oon niin väsynyt, enkä tiiä mitä kirjottaa. Vahap tarjos mulle taas töitä: free walking tour guide! Maksullisia kävelyretkiä nähtävyydeltä toiselle on, mutta ne on reppumatkaajille liian kalliita, ja monet kyselee aina niitä. Mun palkka olis tosin tipit................................................ so like.
Pelottavaa on, että tää alkaa tuntua oikeasti kodilta. Shhht. Puhuttiinkin tästä Essin kanssa; kun muuttaa toiseen maahan, niin vaarana on ettei ikinä oo tyytyväinen. Osa itestä kuitenkin aina kaipaa takas Suomeen, koska siellä on kaikki lapsuusmuistot, ystävät, perhe, mutta samaan aikaan nykyinen elämä on jossain muualla. Aina kaipaa jompaan kumpaan. Hitsi!
Puol kaheksan. Jotain on tehtävä. Tehtävä teille on: ettikää mulle Jyväskylästä turkinopettaja. KTHNXBYE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti